Pulju-Lompolon kylät
Kylä Kittilässä - Village in Kittilä
 
 
 
 

Lompolon historia

Lompolon kylän läheltä on löytynyt jälkiä ihmisen toiminnasta jo esihistorialliselta ajalta. Milloin ensimmäiset asukkaat ovat tulleet kylään, ei voida varmuudella sanoa, mutta kauniin asuinpaikan he ovat valinneet. Ympäristön riistamaat ja kalavedet sekä loistava sijainti vesistön varrella ovat ratkaisseet asuinpaikan.

 

Lompolo on todennäköisesti ollut toinen Kittilän metsäsaamelaisten talvikylistä. Metsästyksestä, erityisesti peuranpyynnistä, ja kalastuksesta elantonsa saaneiden metsäsaamelaisten elämä pohjautui vuotuiskiertoon, jossa talvet vietettiin yhteisessä talvikylässä ja kevättalvella perheet suuntasivat omille kalavesille, joiden rannoilla viivyttiin pitkälle lumen tuloon asti. Asuinpaikkoja saattoi olla useita vuoden mittaan. Voudintileistä löytyy vuodelta 1555 maininta Lombkolan lapinkylästä, jossa asui seitsemän verolappalaista. Heistä tai heidän jälkeläisistään löytyy jälkiä kylän ympäristöstä sekä myös monenlaisia tarinoita ja muisteluksia. Kylän läheisyydessä on mm. peuranpyyntikuoppien jäänteitä ja järven lounaisrannalla sijaitsee perimätiedon mukaan vanha saamelaisten hautausmaa, joka on säilyttänyt nimenään Kirkonmaanrimpi tai Kirkontieva. Läheisen Särkijärven rannalla on sijainnut ainakin yksi kalaseita, jolta entisajan asukkaat ovat pyytäneet saalisonnea.   

 Lompolon kautta suunnattiin myös 1800-luvun suuren kultaryntäyksen houkuttelemina Ivalon kultamaille. Kullan kiilto silmissään miehet nousivat veneillä ensin Rovaniemeltä ylös Ounasjokea, sieltä Syvätepastojokea pitkin kohti vedenjakajaa ja sieltä Korsajärven kautta Ivalojoelle. (Tästä kultaryntäyksestä kertoo mm. Åke Lindmanin vuonna 1999 ohjaama elokuva Lapin kullan kimallus.)  

Vähitellen Lompolonkin aiemmat asukkaat luopuivat kiertävästä elämäntavasta ja asetuttuivat asumaan paikalleen sopeutuen tänne tulleiden uudisasukkaiden mukanaan tuomiin uusiin elinkeinoihin. Tällöin karjanhoito lehmineen ja lampaineen tuli osaksi erämaataloutta. Jokivarsien ja soiden luonnonniityiltä korjattiin karjalle heinää ja myöhemmin raivattiin peltoja Lompolojärven rannoille.

 Peurat metsästettiin sukupuuttoon 1880-luvulla, jonka jälkeen siirryttiin poronhoitoon. Porot ovat olleet myös tärkeä kulkuväline. Sekä poronhoidon että karjanhoidon merkitys ovat vähentyneet 2000-luvulle tultaessa, joskin kylässä on vielä muutamassa talossa poroja. Nykyään porot hoidetaan talvisin talojen lähellä olevissa tarhoissa ja kesän ajan ne laiduntavat vapaana kylän itäpuolisilla alueilla.

Metsätöillä on ollut tärkeä merkitys kyläläisten työllistäjänä. Hakattuja metsiä on istutettu uudelleen, mutta metsätalouden merkitys työllistäjä on tänä päivänä vähäinen.
Tällä hetkellä työikäiset kyläläiset kulkevat töissä Levin matkailukeskuksessa ja Kittilän kirkonkylässä.
 
Lompolon asukkaat olivat Lapin sodan ajan (1944-1945) evakossa Ruotsissa. Heidän onneksensa tiettömän taipaleen takana olevaa kylää ei poltettu. Maantie saatiin kylään vuonna 1959. Paikallisen muistitiedon mukaan presidentti Kekkonen vieraili Lompolossa kevättalvella 1958 ja kysyi kyläläisten toiveita. Kyläläisillä oli yksi toive, maantien saaminen kylään. Tietä alettiin rakentaa seuraavana vuonna. Sähköt kylään saatiin vasta vuonna 1973. 
 


Nykyään kylässä on runsaasti loma-asutusta. Kylän asukasmäärä kaksin- tai kolminkertaistuu lomien aikana. 


 

 
 
 
 
Sivujen sisällöstä ja päivityksestä vastaavat kyläyhdistykset tai kylien toimijat. Kylän www-sivut on tuotettu Kittilän kylähankkeen aikana. Lisätietoja www.kideve.fi.